Gulliverin retket ja Persialaisia kirjeitä, kaksi erilaista yhteiskunnallista matkakertomusta
Valistuksen ajan kulta-aika sijoittuu 1700-luvun loppu puolelle, mutta sen juuret ovat jo 1600-luvun lopun Ranskassa, mikä oli myös koko ajan jakson keskus. Tyyli suunnan ydin on järjen ja rationaalisen ajattelun korostaminen. Kirjallisuudessa tyylisuunta ei suuresti eronnut edeltäneestä klassismin aikakaudesta. Suurimpana muutoksena voidaan katsoa tiedon ja järjen tärkeyttä teksteissä sekä yhteiskunnallisen kantaaottavuuden suuri paino. Romantiikan piirteitä voidaan nähdä juuri Swiftin Gulliverin retkissä, mutta täysin satumaiseksi ei teksti kuitenkaan mene, sillä tiukka yhteiskunnallinen kritiikki on nähtävissä rivien välistä.
Gulliverin retket on Jonathan Swiftin kirjoittama valistuksen ajan kirja. Teos koostuu useista Gulliverin retkistä, jotka ovat koottu yksiin kansiin kokoelmaksi. Ensimmäinen retkistä on kuuluisin ja tulen käsittelemään sitä tässä esseessä. Ensimmäinen retki sijoittuu lilliputtien maahan. Gulliver haaksirikkoutuu maahan, jossa kaikki muut ovat pienen pieniä, siksi nimitys lilliputti. Lilliputtien kansa ottaa Gulliverin vangikseen, mutta hän pääsee näkemään maailmaa, johon on joutunut. Gulliverin tarkkailun avulla ympäröivästä maailmasta Swift luo taitavasti silloista yhteiskuntaa peilaavaa kritiikkiä, ei suoraan, vaan vertauskuvien kautta lilliputtien maata katsoen.
Persialaisia kirjeitä perustuu kahden persialaisen ylimystön jäsenen käymään kirjeenvaihtoa keskenään sekä persialaisten tuttaviensa kesken kuvaten matkaansa Euroopassa. Kirjan on kirjoittanut ranskalainen Montesqieu, joka on tunnettu valistusajan kirjailija. Kirjan päähenkilöt ovat Usbekin ja Rica, heidän viestittelynsä keskellä kirja pyörii. Kirja käsittelee paljon Ranskaa ja arvostelee sen ja Euroopan vallanpitäjiä ja suuntauksia. Kirja julkaisitiinkin alunperin salanimellä, sillä Montesqiue ei halunnut paljastua.
Molemmat kirjat nokittelevat silloiselle ajan menolle paljon, mutta nykylukijalle hyvin vaikeasti ymmärrettävästi. 200 vuotta sitten vallassa olleet eivät ilman suurta perehtymistä muistu kovin hyvin monelle, joten monet piikittelyistä menevät helposti ohi. Lukemassani Swiftin teoksessa kuitenkin oli laiskoille ja tietämättömille avattuna jokainen satiiri. Sieltä pystyi katsomaan, jos tekstin konteksti ei oikein auennut. Kuitenkin ajoittain ovat satiiriset letkautukset hyvinkin helposti tavalliselle maan tallaajalle aukeavia ja silloin varsinkin ne hyvin osuvia ovat.
Kirjat kulkivat suhteellisen hyvin lukiessa, mutta varsinkin Persialaisia kirjeitä ei istunut kunnolla omaan tyyliini, jonka takia lukukokemus oli hieman junnaava. Kirjeromaanit eivät ole tyyllilisesti niinkään minun heiniäni. Gulliverin retket sen sijaan on hieman kevyempi lukukokemus, mutta silti hieman tylsä. En väitä etten nauttinut kirjoista, mutta harjaantuneempi lukija varmasti saa teoksista enemmän irti!
Gulliverin retket on Jonathan Swiftin kirjoittama valistuksen ajan kirja. Teos koostuu useista Gulliverin retkistä, jotka ovat koottu yksiin kansiin kokoelmaksi. Ensimmäinen retkistä on kuuluisin ja tulen käsittelemään sitä tässä esseessä. Ensimmäinen retki sijoittuu lilliputtien maahan. Gulliver haaksirikkoutuu maahan, jossa kaikki muut ovat pienen pieniä, siksi nimitys lilliputti. Lilliputtien kansa ottaa Gulliverin vangikseen, mutta hän pääsee näkemään maailmaa, johon on joutunut. Gulliverin tarkkailun avulla ympäröivästä maailmasta Swift luo taitavasti silloista yhteiskuntaa peilaavaa kritiikkiä, ei suoraan, vaan vertauskuvien kautta lilliputtien maata katsoen.
Persialaisia kirjeitä perustuu kahden persialaisen ylimystön jäsenen käymään kirjeenvaihtoa keskenään sekä persialaisten tuttaviensa kesken kuvaten matkaansa Euroopassa. Kirjan on kirjoittanut ranskalainen Montesqieu, joka on tunnettu valistusajan kirjailija. Kirjan päähenkilöt ovat Usbekin ja Rica, heidän viestittelynsä keskellä kirja pyörii. Kirja käsittelee paljon Ranskaa ja arvostelee sen ja Euroopan vallanpitäjiä ja suuntauksia. Kirja julkaisitiinkin alunperin salanimellä, sillä Montesqiue ei halunnut paljastua.
Molemmat kirjat nokittelevat silloiselle ajan menolle paljon, mutta nykylukijalle hyvin vaikeasti ymmärrettävästi. 200 vuotta sitten vallassa olleet eivät ilman suurta perehtymistä muistu kovin hyvin monelle, joten monet piikittelyistä menevät helposti ohi. Lukemassani Swiftin teoksessa kuitenkin oli laiskoille ja tietämättömille avattuna jokainen satiiri. Sieltä pystyi katsomaan, jos tekstin konteksti ei oikein auennut. Kuitenkin ajoittain ovat satiiriset letkautukset hyvinkin helposti tavalliselle maan tallaajalle aukeavia ja silloin varsinkin ne hyvin osuvia ovat.
Kirjat kulkivat suhteellisen hyvin lukiessa, mutta varsinkin Persialaisia kirjeitä ei istunut kunnolla omaan tyyliini, jonka takia lukukokemus oli hieman junnaava. Kirjeromaanit eivät ole tyyllilisesti niinkään minun heiniäni. Gulliverin retket sen sijaan on hieman kevyempi lukukokemus, mutta silti hieman tylsä. En väitä etten nauttinut kirjoista, mutta harjaantuneempi lukija varmasti saa teoksista enemmän irti!
