tiistai 19. toukokuuta 2015

Sattumia

Sattumia kohtaus: Sonetti


Sonetti niminen kohtaus Lauri Maijalan ohjaamassa esityksessä nimeltä Sattumia sijoittui ravintolaan, jossa kaverukset juttelivat, söivät ja joivat. Huonetta ei ollut lavastettu suuresti. Tilassa oli vain seinät, sekä keskellä muutama tuoli, pöytä ja näyttelijät. Näyttelijät muka söivät ja esittelivät samalla ympäristöään puhuen. Mukaan astui myös tarjoilija, joka osallistui kaksikon väittelyyn.

Itse ohjaamanani kohtaus olisi sisältänyt enemmän tilpehööriä. Näyttelijät olisi puvustettu eri tavalla. Olin laittanut heille puvut päälle ja sikarit käteen. Taustalla olisi soinut klassinen aidon orkesterin soittamana, ja kaon "skeletoni" olisi ollut oikea. Kohtauksen tunnelma olisi ollut salaperäinen. Hieman utuinen valo ja näyttelijät olisivat saaneet puhua hienostuneesti. Lopulta näyttelijät olisivat kuitenkin saaneet ryhtyä pieneen kahakkaan väittelynsä takia.

Minun suunnitelmaani olisi ollut vaikea toteuttaa Sattumia-näytelmässä, koska kohtaukset ja kohtauspaikka vaihtuivat todella nopeasti, jolloin esimerkiksi lavasteiden saaminen paikalle olisi ollut hieman vaikeaa. Maijalan ohjaamassa esityksessä milöö luotiin katsojalle henkilöiden dialogin avulla, lavasteita ei juurikaan ollut. Suunnitelmani taas otti toisen lähtökohdan, jossa ympäristö luodaan visuaalisesti katsojalle esille. 

3 kommenttia:

  1. Hyvä! Tajuat hienosti, miksi puvustus ja lavastus on pakko toteuttaa simppelisti esityksessä, jossa näyttelijöillä on monta roolia ja tilanteet ja miljööt kohtauksissa vaihtuvat nopeasti.

    Käsikirjoituksessa puhujat on nimetty Tatuksi ja Patuksi. Haluaisitko tuon intertekstuaalisuuden näkyvän esityksessä jotenkin?

    VastaaPoista