American psyko on Bret Easton Ellisin kirjoittama kirja, joka kertoo Patrick Bateman nimisestä Wall Streetilla finanssialalla työskentelevästä rikkaasta jupista, joka turhautuessaan tappaa ja raiskaa ihmisiä. Kirja sijoittuu 80-luvun lopun New Yorkin hullun myllyyn, jossa rahaa tuhlataan kuin roskaa kalliita pukuja ostellen sekä yökerhoissa alkoholiin ja huumeisiin törssäillen. Kirja arvostelee silloista maailman menoa Batemanin elämää tarkkaillen.
Kirja etenee aluksi ilman mitään merkkejä mistään kamalasta. Bateman menee milloin milläkin porukalla kalliiseen ravintolaan tai yökerhoon, jossa 2000 $ lasku maksetaan Am.Ex:n platina kortilla. Kuvaus sijoittuukin kuvaamaan Batemanin arkea, hänen ystäväpiiriä ja ihmissuhteita. Elämä New Yorkin juppien parissa on viinan ja kokaiinin pöllyistä, useiden seuralaisten ja rahan värittämää hullun myllyä. Yllättävän pitkällä kirjassa bateman alkaa näyttämään vasta merkkejä mielipuolesta osastaan, kun suunnattomat raivonpurkaukset alkavat. Päähenkilö Bateman on hyvin tyylitietoinen ihminen, joka tietää kaiken uusimmista muotivillityksistä ja kuumimmista ravintoloista, minkä tietämättömyydestä hän arvostelee muita jatkuvasti mielessään. Bateman silpoo, raiskaa, paloittelee ja pistää viattomia rakastajattaria sekä sivullisia pummeja. Hyvin arkisen tarkoista kidutuksen kuvailuista siirrytäänkin usein seuraavassa kappaleessa aamun Patty Winters Shown aiheeseen tai pohdiskeluun siitä kuinka liiviä tulisi käyttää. Bateman elää siis kaksoiselämää, jossa hän on hurmaava liikemies, jonka sisällä elää hyvin helposti räjähtävä persoona, joka katseen välttäessä tekee mitä haluaa mielihyvää saadakseen. Kirjan raatelukohtaukset ovat niin överiksi vedettyjä, että ne alkavat vaikuttaa ironisilta, mikä on ehkä ollut alkuperäinen tarkoituskin. Niitä ei pysty ottamaan tosissaan ja välillä aloin miettiä, onko osa vain Batemanin mielikuvituksen tuotetta.
Kirjaa paremmin ymmärtääkseen kannattaa perehtyä juppien kulttuuriin ja elämän menoon. Kirjan merkitys saattaa silloin avautua hieman selkeämmin sekä kirjan antaman kuvauksen tarkkuus ajasta selkenee. Teos on luultavasti herättänyt paljon keskustelua väkivaltaisuudensa vuoksi, joten teoksen vastaanottoa kriitikoilta on syytä tarkastella. Kirjailijan muun tuotannon tutkimisesta ei olisi haittaa. Ovatko hänen muut kirjansa saman tyylisiä?
Luin taustatietoja jo kirjaa lukiessani, mikä selvensi lukukokemusta paljon. Kirja on julkaistu suurimpaan juppi aikaan 90- ja 80-luvun taitteessa. Kirja arvostelee silloista nuorten rikkaiden hullun myllyä. Arvostelut kirjasta ovat hyvin kahtiajakoisia. Toiset pitivät kirjasta yli kaiken ja toisten mielestä se on naisia vastaan hyökkäävä, aivan kauhea kirja. Kirjan julkaisun alla Ellis sai, jopa tappouhkauksia kirjan takia. Kirjalle asetettiin K-18 ikäraja joissain maissa, eikä osa kustantamoista suostunut julkaisemaan koko teosta. Ellisin mukaan lukijat ja kustantajat eivät olleet ymmärtäneet kirjaa.
Omasta mielestäni kirja oli monin paikoin ällöttävä ja puistattava. En tiennyt kirjaa aloittaessani minkälainen se tulisi olemaan. Odotin enemmän kertomusta jonkinnäköisestä sarjamurhaajasta ja hänen tarinastaan, mutta kirja toi 80-luvun elämää sarjamurhaajan silmin. Ellisin mielikuvitus on kyllä ollut villillä päällä ja ymmärrän, miksi monet ovat saattaneet pahoittaa mielensä kirjaa lukiessa. Jos kirjaa lukee, niin kuin Ellis on mitä luultavimmin sen tarkoittanut, arvosteluna ja kuvauksena ajan juppikulttuurille, on teos mielestäni keskinkertainen. Älytön verellä mässäily ja seksi ei ole ehkä se mitä haluan jatkossa lukea.
Kuvailit todella hyvin kirjan luonnetta ja tyyliä. Selvitit myös lukijalle, miksi kirja on kielletty ja pohdit asiaa myös itse. Vaikka sain kyseisestä kirjasta melko iljettävän kuvan, heräsi mielenkiintoni silti jostain syystä, sillä en ole koskaan lukenut mitään vastaavanlaista.
VastaaPoistaKuvailit todella hyvin kirjan luonnetta ja tyyliä. Selvitit myös lukijalle, miksi kirja on kielletty ja pohdit asiaa myös itse. Vaikka sain kyseisestä kirjasta melko iljettävän kuvan, heräsi mielenkiintoni silti jostain syystä, sillä en ole koskaan lukenut mitään vastaavanlaista.
VastaaPoistaKirjoitit mielenkiintoisesti kirjan rakenteesta ja teema tuli hyvin ja selkeästi esille. Arvostan myös sitä, että olit tehnyt taustatyötä ymmärtääksesi kirjan luonnetta. Myös rehellinen mielipiteesi kirjan laadukkuudesta oli tervetullutta - nyt tiedän ehkä välttää tämän kirjan mikäli joskus lukupäälle satun. -Ani
VastaaPoistaEnpä voi sanoa itsekään kirjasta pitäneeni, mutta tajusit hyvin kirjailijan pointin: "During the years I worked on the book, I did not know how violent it would become. But it seemed clear to me that Bateman would describe these acts of brutality in the same numbing, excessive detail and flat tone that he recounts everything else—his clothing, his meals, his workouts at the gym. It seemed to me that he would not avoid telling the reader what he does when he murders people. For me, it was an aesthetic choice that made sense. 'Surface Became the Only Thing'.
VastaaPoistaI was writing about a society in which the surface became the only thing. Everything was surface—food, clothes—that is what defined people."
From ‘Bret Easton Ellis Answers Critics of American Psycho’, New York Times, 6 March 1991
- See more at: http://www.picador.com/blog/september-2013/american-psycho-a-history-of-controversy#sthash.MarBJYm2.dpuf
Hatunnosto siitä, että taistelit kirjan loppuun ja hait ne tiedot, joita sen idean ymmärtämiseen tarvittiin. Sekä kirjailija että kustantaja saivat siis tappouhkauksia, joten omat reaktiosi eivät onneksi olleet niin äärimmäisiä kuin joidenkuiden.
Kirjan pohjaltahan on tehty myös elokuva, jota en tässä käy suosittelemaan...